e on mielenkiintoinen kysymys. Voisin heti kysyä vastakysymyksen: Miksi tällaista pitäisi enää nykyään ylipäätään tehdä? Onhan paljon hyödyllisempää tietää, miten Michelinin tai Bridgestonen rengas asennetaan vanteelle… Hevosvaunuja ei ole teillä näkynyt enää pitkään aikaan, ja kuka tästä tiedosta muka viisastuisi?
Ja kuitenkin. Voin sanoa, että niin Virossa, Skandinaviassa kuin Portugalissakin pyörii arviolta muutama sata vaununpyörää, jotka ovat saaneet rautavanteensa minun verstaallani. Oikeastaan tällaisen vaununpyörän tekemiseen liittyy huomattavasti enemmänkin työtä – laakeriholkin asentaminen napaan, naparenkaiden asentaminen… (se muuten tehdään lähes samalla tavalla kuin itse pyörän rautavanteen asennus).
Kuka tarvitsee nykyään enää hevosvaunuja?
Noin 80 % vaunuista, joiden pyörät ovat kulkeneet käsieni kautta, on käytössä keskiaikaisissa teemaravintoloissa – esimerkiksi mantelien myyntivaunuina. Näissä vaunuissa oli huomattavasti enemmän työtä. Niihin on tehty paljon sepäntyötä, ja myös mantelien paahtimet ja padat tilattiin minulta…
Loput ovat käytössä joko linnoissa vierailijoita varten – esimerkiksi säkkien vetämiseen perässä – tai lasten kyyditsemiseen… Vaunuille löytyy siis käyttöä vielä nykyäänkin.
Ensin tuodaan vaununpyörät.
Niitä en valmista itse. Minä teen metallista valmistettavia töitä. Valmiit pyörät tuodaan minulle.
Ensin pyörät täytyy mitata ja rautavanteita varten leikata sopivan pituiset kappaleet lattateräksestä. Käytän tavallisesti 8 × 40 mm:n lattaterästä. Koska yhteistyökumppanit ovat vuodesta toiseen samoja, myös mallit pysyvät samoina. Pyörät ovat rautavanteen kohdalta 50 mm leveitä. Teen rautavanteesta tarkoituksella hieman kapeamman, ja 40 mm:n leveys sopii siihen erittäin hyvin.
Pyörän halkaisijan perusteella voidaan aluksi leikata vain sopiva aihio. Sen jälkeen se ajetaan valssien läpi renkaan muotoon, ja sitten alkaa hienosäätö. Tässä vaiheessa mukaan tulevat fysiikka, matematiikka ja muutama muukin tieteenala. Yleisesti ottaen pitäisi suunnilleen tietää, kuinka suuri pituuden lämpölaajeneminen on tietynpituisessa teräskappaleessa. Tässä lämpölaajenemisessa on oma hienoutensa: mitä pidempi teräskappale on, sitä enemmän se laajenee kuumennettaessa. Juuri tämän laajenemisen verran kappaleesta on alun perin tehtävä lyhyempi.
Sitä varten kiinnitän rautavanteen ruuvipuristimilla pyörän ympärille ja katkaisen sen kulmahiomakoneella sopivan mittaiseksi suoraan pyörän päällä. Halkaisijaltaan 500 mm:n pyörässä jätän päiden väliin noin 15–20 mm:n raon, kun taas halkaisijaltaan 1 000 mm:n pyörässä jätän jo reilut 25 mm… Tämä riippuu sekä teräksen paksuudesta että siitä, kuinka kuumaksi rautavanne aiotaan kuumentaa. Pyörät valmistetaan kovapuusta – saarnesta, tammesta… joskus koivusta… joten teräksen voi kuumentaa melko kuumaksi ilman, että puu myöhemmin palaa liikaa.
Sen jälkeen otan rautavanteen pois pyörän ympäriltä ja hitsaan sen päät yhteen. Hitsaan kunnolla molemmilta puolilta, ja myös molemmat puolet hiotaan. Tietenkin sen voisi myös ahjohitsata… Mutta se on toinen aihe ja toinen hinta.
Puiseen vaununpyörään tulevan rautavanteen kuumentaminen tulessa
Sitten jatketaan – kuumentamiseen. Sitä varten minulla on tulisija. Suuri, halkaisijaltaan lähes 2-metrinen tulisija, johon sytytän tulen jo ennen kuin alan leikata rautavanteita sopivan mittaisiksi. Rautavanteiden kuumentaminen aivan avotulella on epämiellyttävää… siinä voi käydä niin, että menettää vain kulmakarvansa… mutta voi loukkaantua pahemminkin.
Odotan, kunnes tulisijaan on muodostunut kunnollinen hiillos. Sitten laitan hiillokseen jopa 10 rautavannetta. Rautavanteet kannattaa merkitä jollakin tavalla siinä vaiheessa, kun niitä sovitetaan pyöriin… Halkaisijat voivat vaihdella, ja silloin on vähemmän aihetta kiroiluun, kun kuumalle rautavanteelle löytää heti oikean pyörän.
Kirjoitan numeron pyörän ulkokehälle – rautavanne tulee sen päälle ja peittää numeron – ja teen rautavanteen sisäpuolelle taltalla selvästi näkyvät merkit…
Kun rautavanteet ovat kuumentuneet tulessa… silloin on toimittava nopeasti. Jos toimii liian hitaasti, puuta voi palaa paljon. Samalla rautavanteet eivät saa olla varsinaisesti punahehkuisia… kuumia, mutta eivät punaisia…
Kuuma rautavanne lyödään pyörän päälle ja jäähdytetään sen jälkeen välittömästi ja nopeasti. Tätä varten aivan työpöydän vieressä oleva vedellä täytetty laastipalju on erittäin tärkeä apuväline. Tämä työ kannattaa tehdä kahdestaan.
Jäähdytyksen aikana navan läpi työnnetään rautatanko, ja pyörää vieritetään nopeasti 3–4 kierrosta veden läpi. Tämä tilapäinen akseli on hyvä ratkaisu, koska ensimmäinen pyörä saa puhdasta vettä… seuraavat joutuvat jo likaantuneeseen veteen. Ja se pilaa puuta.
Pyörää ei kannata upottaa veteen pinnoihin asti. Vain juuri niin syvälle, että teräs jäähtyy nopeasti… mutta ei syvemmälle. Tähän tarkoitukseen tämä tilapäinen akseli on hyvä ratkaisu.
Kuuman rautavanteen asentaminen puiseen vaununpyörään
Ja niin yksinkertaista se on. Kuuma teräs laajenee. Jäähtyessään se kutistuu tiukasti pyörän ympärille, eikä kiinnittämiseen sinänsä tarvita pultteja.
Pultteja käytetään kuitenkin lisäksi. Pyörät koostuvat segmenteistä. Kuivuessaan puu voi alkaa elää – siksi segmenttien liitoskohtien päälle asennetaan kiinnikkeet, jotka kiinnitetään pultilla teräksen läpi.
Näin tätä työtä on tehty jo vuosisatojen ajan… ei mitään uutta auringon alla.
Vastaa